Märehtiminen, murehtiminen, itsensä soimaaminen, selittely, tuomitsevat ajatuskehät ja kamppailustressi ovat kaikki tyypillisiä mielen kontrollin piirteitä.
Mieli on selittelykone.
Se on evoluution myötä kehittynyt selittämään miten asiat ovat, miksi asiat ovat, kuten ne ovat ja miten asiat tulevat etenemään.
Tämä mielen perustaipumus on hyvinvoinnin näkökulmasta samaan aikaan sekä vahvuus, että heikkous.
Vahvuus siksi, että elämässä on tärkeää osata analysoida mennyttä ja toisaalta yhtä tärkeää on myös ennakoida tulevaa. Ennakoinnin ja syy-seuraussuhteiden määrittämisen vuoksi mieli on oiva työkalu.
Mutta, asialla on myös kääntöpuolensa.
Jos jumitumme murehtimaan asioita, jotka ovat jo tapahtuneet ja jotka eivät ole enää meidän vallassa, voi seurauksena olla kamppailustressi.
Kamppailustressissä lietsomme omalla ajattelulla negatiivisuuden kehää. Murehtiminen sekä vatvominen voi hetkellisesti tuottaa palkitsevan tunteen, koska kuvittelemme, että vatvoessamme asioita, teemme asialla jotakin.
Vatvoessa ja murehtiessa kuoppa kuitenkin vain syvenee.
Mielen sisäinen lapiointi johtaa syventyviin ongelmiin.
Kamppailun suhteen olemme kaikki ihmispolot samassa veneessä.
Ajattele hetki tilannetta, joka on ollut elämässäsi häpeällisintä…
Mitä tunsit, kun ajattelit mieleesi tullutta häpeällistä tilannetta? Voi olla, että yritit hypätä ”yli” tuosta muistosta ja jatkaa heti lukemista eteenpäin?
Jos noudatit kirjaimellisesti ohjetta ja palasit kipeään muistoosi, saatoit tuntea, kuinka häpeä hiipi puseroon.
Se, mitä äskeisessä tehtävässä todellisuudessa tapahtui, oli se, että luit näytöltä mustan värisiä pikseleitä. Ei sen kummallisempaa.
Mutta, koska mieli on erikoistunut luomaan sanoille ja mielikuville merkityksiä, saattoi mielikuvaan (joita myös muistot ovat) liittyvät alkuperäiset tunteet aktivoitua.
Kamppailustressiä aiheuttaa usein mielivaltaiset vihjeet siitä, että jotain pahaa tapahtuu tai on jo tapahtunut. Jumiin jääminen näihin ajatuksiin tai kokemuksiin saa aivojen taistele-pakene järjestelmän aktivoitumaan ja mieli takertuu itse ongelmaan.
Alkaa köydenveto epämukavan olon kanssa. Ja kukapa ei köydenvetoa haluaisi voittaa?
Kiivas köydenveto ajatusten, ahdistuksen, pelon, häpeän ja ikävien muistojen kanssa kuluttaa kaikki ne voimat, joita olisi tärkeä suunnata arvojen mukaiseen elämään.
Jatkuva köydenveto mielen kanssa johtaa siihen, että voimat ehtyvät ja arvojen mukainen elämä karkaa käsistä.
Mikä siis avuksi?
Yrittääkö sinnikkäästi vetää entistä kovemmin köyttä vai luovuttaa?
Kuten ehkä jo tiedät, kamppailun jatkaminen ei johda hyvään tulokseen. Siksi paras keino on lopettaa kamppailu…
ja päästää irti köydestä.
Tyypillisiä hallintakeinoja, jotka ovat ongelmallisia:
- Yritykset välttää epämukavia ajatuksia ja kokemuksia
- Loputon pohtiminen
- Syyllisten etsintä
- Itsensä syyttäminen
- Kiukuttelu
- Turvautuminen viihteeseen tai päihteisiin
- Pakeneminen uneen, haaveisiin tai fantasioihin.
Opi tärkeä defuusio -tekniikka!
Köydestä irtipäästäminen voi tuntua luovuttamiselta. Sitä se onkin, mutta vain silloin, jos olet aikeissa jatkaa kamppailua hetken levättyäsi.
Hyödyllinen tapa päästää köydestä on se, että hyväksyy sen, ettei kamppailua voi koskaan voittaa. Ja, että kamppailun lopettamiseksi, voi asettua kiistapukarin sijaan havainnoijan rooliin.
Kun oppii huomaamaan sen hetken, kun mieli lähtee kamppailun tielle, voi tietoisesti astua hieman syrjään ja ainoastaan tarkkailla, mitä mielessä alkaa tapahtumaan.
Sivusta katsojan roolissa alat huomaamaan, että suhde tuskallisiin ajatuksiin sekä muistoihin alkaa muuttua neutraalimmaksi. Tätä en voi tietenkään luvata, mutta kokemukseni mukaan lähes aina näin käy.
Harjoittele:
Yksi harjoite, mitä voit tehdä kamppailevan mielen kanssa, on tehdä mielikuvamatka virran äärelle.
Se menee näin:
Mene mielikuvissasi jonkin joen, puron tai virran äärelle. Istahda hetkeksi joen törmälle katsomaan, kuinka vesi virtaa rauhallisesti.
Huomaat, että puista putoilee lehtiä virtaan ja kukin lehti viipyy hetken aikaa näkökentässäsi, ennen kuin katoaa näkyvistä.
Ota mieleesi muutama haitallinen ajatus, joka on kiusannut Sinua viime aikoina. Aseta mielikuvissa yksi ajatus kerrallaan joessa lipuvan lehden päälle ja katso, kuinka lehti sekä ajatus lipuvat virran mukana hiljalleen näkymättömiin.
Sitten tulee seuraavan ajatuksen vuoro. Aseta se jälleen lehden päälle.
Ja vielä seuraava.
Kun olet katsellut mielestäsi riittävän pitkään joessa virtaavia ajatuksia, voit päättää harjoituksen pohtimalla, mitä ajattelet nyt noista samaisista ajatuksista, joita pidit harjoituksen alussa hankalina?
Opi huomaamaan, että ajatukset ovat vain ajatuksia. Eivät absoluuttisia totuuksia tai sääntöjä, joita meidän tarvitsee marionettinuken lailla täysin totella.
Yksi elämän upeista asioista on se, että voimme itse valita, miten suhtaudumme mieleen pulpahtaviin ajatuksiin, kehollisiin kokemuksiin, muistohin sekä tunteisiin.
Harjoittelemalla uudenlaista, joustavaa sekä avointa suhdetta ajatuksiin sekä kokemuksiin, alat pian huomata, että suhteesi niihin muuttuu.
Voit itse valita, mitä siemeniä kastelet. Kiinnitätkö huomiosi ainoastaan tunnepitoisiin sekä negatiivisiin ajatuksiin, vai kenties niihin, jotka liittyvät henkikökohtaisiin arvoihin ja merkitykselliseen elämään?